Opas
Harris-Benedict vai Mifflin-St Jeor: kaavat ja tarkkuus
Tarkistettu Harris-Benedictin kaava (1984) ja Mifflin-St Jeorin kaava (1990) arvioivat molemmat lepoenergiankulutuksen painon, pituuden, iän ja sukupuolen perusteella. Epäsuoraan kalorimetriaan vertaavissa validointitutkimuksissa Mifflin-St Jeor on useammin osunut 10 %:n päähän mitatuista arvoista sekä normaalipainoisilla että lihavilla aikuisilla, mutta tulokset vaihtelevat väestöryhmittäin, ja kumpi tahansa kaava voi heittää yksilöllä useita satoja kcal päivässä. Pidä tulosta lähtöarviona ja tarkista sitä 2-3 viikon syömisen ja painon seurannan jälkeen.
Mitä kaavat laskevat
Molemmat kaavat ovat regressioyhtälöitä, jotka ennustavat lepoenergiankulutusta (REE), jota kutsutaan myös perus- tai lepoaineenvaihdunnaksi (BMR tai RMR), kilokaloreina päivässä. Ne käyttävät neljää lähtötietoa: paino (W, kg), pituus (H, cm), ikä (A, vuotta) ja sukupuoli. Kumpikaan ei huomioi kehonkoostumusta, joten kaksi ihmistä, joilla on samat lähtötiedot, saa saman arvion, vaikka heidän lihasmassansa eroaisi.
Harris-Benedictin kaavat johdettiin 1900-luvun alussa kerätyistä epäsuoran kalorimetrian tiedoista. Vuonna 1984 Roza ja Shizgal arvioivat ne uudelleen alkuperäisten 239 normaalin koehenkilön ja Benedictin myöhemmistä aineistoista otettujen 98 lisähenkilön avulla ja raportoivat, että kaavat arvioivat normaalin henkilön lepoenergiankulutuksen noin ±14 %:n tarkkuudella. Tarkistetut kertoimet ovat alla olevassa taulukossa.
Mifflin-St Jeorin kaava julkaistiin vuonna 1990. Se johdettiin 498 terveestä koehenkilöstä (247 naista ja 251 miestä, iältään 19-78 vuotta; 264 normaalipainoista ja 234 lihavaa), joiden REE mitattiin epäsuoralla kalorimetrialla. Kirjoittajat raportoivat, että alkuperäiset Harris-Benedictin kaavat yliarvioivat mitatun REE:n 5 %:lla tässä aineistossa.
| Kaava | Miehet | Naiset |
|---|---|---|
| Tarkistettu Harris-Benedict (Roza & Shizgal, 1984) | 88,362 + 13,397 × W + 4,799 × H − 5,677 × A | 447,593 + 9,247 × W + 3,098 × H − 4,330 × A |
| Mifflin-St Jeor (1990) | 10 × W + 6,25 × H − 5 × A + 5 | 10 × W + 6,25 × H − 5 × A − 161 |
Mitä validointitutkimukset kertovat
Vuonna 2005 American Dietetic Associationin näytönarviointimenetelmillä tehty järjestelmällinen katsaus vertasi neljää laajasti käytettyä kaavaa: Harris-Benedict, Mifflin-St Jeor, Owen ja WHO/FAO/UNU. Sen mukaan Mifflin-St Jeor ennusti lepoaineenvaihdunnan 10 %:n päähän mitatusta arvosta useammalla normaalipainoisella ja lihavalla kuin mikään muu kaava, ja sen virheväli oli kapein. Katsaus raportoi kuitenkin myös huomattavia virheitä ja rajoituksia, kun kaavaa sovelletaan yksilöihin.
Vuoden 2013 validoinnissa 337 kotona asuvalla aikuisella Mifflin-St Jeorin kaava todettiin harhattomaksi (95 %:n luottamusväli -26 – +8 kcal päivässä), ja 82 % arvioista osui 10 %:n päähän mitatuista arvoista. Harris-Benedict taipui yliarvioimaan. Tarkkuus oli heikompi lihavilla kuin muilla osallistujilla (75 % vs. 87 % Mifflin-St Jeorilla).
Tulokset eivät ole yhtenäisiä eri väestöryhmissä. Brasilialaisessa 82 istumatyötä tekevän, 30-60-vuotiaan ylipainoisen tai lihavan aikuisen aineistossa molemmat kaavat aliarvioivat mitatun REE:n, ja Mifflin-St Jeor aliarvioi enemmän kuin Harris-Benedict (artikkelissa käytettiin alkuperäisiä, tarkistamattomia Harris-Benedictin kertoimia). Vuoden 2023 italialaisessa tutkimuksessa vaikeasti lihavista ikääntyneistä sama asetelma näkyi 382 hengen validointiryhmässä. Taulukko kokoaa tulokset.
Virheen suuruus on tärkeämpi kuin järjestys. Kun lepoarvio on 1 500 kcal päivässä, 10 %:n virhe on 150 kcal päivässä, ja Rozan ja Shizgalin ±14 %:n tarkkuus vastaa noin ±210 kcal:a päivässä. Näyttö tukee maltillista johtopäätöstä: Mifflin-St Jeor pärjää paremmin Frankenfieldin kahdessa analyysissä, se ei ole tarkempi jokaisessa väestöryhmässä, eikä ryhmätason yhtäpitävyys takaa tarkkuutta yksilölle.
| Tutkimus | Tutkittavat | Harris-Benedict | Mifflin-St Jeor |
|---|---|---|---|
| Mifflin ym., 1990 | 498 tervettä aikuista | Alkuperäiset kaavat yliarvioivat mitatun REE:n 5 %:lla | Johdettu tästä aineistosta (R² = 0,71) |
| Frankenfield, 2013 | 337 kotona asuvaa aikuista | Taipui yliarvioimaan | Harhaton (95 %:n LV -26 – +8 kcal/vrk); 82 % 10 %:n sisällä |
| de Oliveira ym., 2011 | 82 ylipainoista tai lihavaa aikuista, Brasilia | -177,8 kcal/vrk (-8,9 %) | -289,1 kcal/vrk (-15,6 %) |
| Danielewicz ym., 2023 | 382 vaikeasti lihavaa ikääntynyttä (validointiryhmä), Italia | Harha -1,9 %; 60 % ±10 %:n sisällä | Harha -8,5 %; 54 % ±10 %:n sisällä |
Lepoarviosta päivittäiseen kaloritarpeeseen
Kokonaisenergiankulutus (TDEE) arvioidaan yleensä kertomalla lepoarvio aktiivisuuskertoimella. Alla olevat viisi kerrointa ovat vakiintuneita arvoja, joita monet laskurit käyttävät. Tasojen nimitykset vaihtelevat lähteittäin, eikä tätä artikkelia varten käydyistä lähteistä löytynyt yksittäistä validointitutkimusta, johon kertoimet perustuisivat. Ne ovat myös eri asteikolla kuin FAO/WHO/UNU:n energiantarveraportin fyysisen aktiivisuuden tason (PAL) luokat, joissa istuvalle tai kevyesti aktiiviselle elämäntavalle annetaan 1,40-1,69, aktiiviselle tai kohtalaisen aktiiviselle 1,70-1,99 ja hyvin aktiiviselle 2,00-2,40. Aktiivisuustason valinta lisää siis epävarmuutta kaavan virheen päälle.
| Aktiivisuustaso (nimitykset vaihtelevat) | Kerroin | TDEE tarkistetulla Harris-Benedictillä (kcal) | TDEE Mifflin-St Jeorilla (kcal) |
|---|---|---|---|
| Vähän liikkuva (vähän tai ei lainkaan liikuntaa) | 1,2 | 1 790 | 1 742 |
| Kevyesti aktiivinen (kevyttä liikuntaa 1-3 päivänä viikossa) | 1,375 | 2 051 | 1 996 |
| Kohtalaisen aktiivinen (kohtalaista liikuntaa 3-5 päivänä viikossa) | 1,55 | 2 312 | 2 250 |
| Erittäin aktiivinen (rankkaa liikuntaa 6-7 päivänä viikossa) | 1,725 | 2 573 | 2 504 |
| Äärimmäisen aktiivinen (hyvin rankkaa liikuntaa tai fyysinen työ) | 1,9 | 2 834 | 2 758 |
Tuloksen käyttö: aloita, seuraa, säädä
Yllä olevassa esimerkissä tarkistetun Harris-Benedictin lepoarvo on noin 40 kcal päivässä (2,8 %) suurempi kuin Mifflin-St Jeorin, mikä kasvaa 48-76 kcal:iin päivässä aktiivisuuskertoimella kerrottuna. Neljässä tätä artikkelia varten lasketussa esimerkkiprofiilissa (ikä 30-50, paino 60-95 kg) tarkistetun Harris-Benedictin arvo oli levossa 2,8-6,3 % suurempi. Ero on yleensä pienempi kuin taulukon vierekkäisten aktiivisuustasojen välinen 250-260 kcal:n porras päivässä.
Koska yksilöllinen virhe voi olla useita satoja kcal päivässä, tulosta käsitellään testattavana hypoteesina. Yleinen toimintatapa on:
- Aseta energiansaanti lähelle arvioitua TDEE:tä tavoitteesi mukaan säädettynä.
- Kirjaa syömisesi ja punnitse itsesi samaan aikaan ja samoissa olosuhteissa 2-3 viikon ajan.
- Vertaa painon trendiä siihen, mitä arvio ennusti. Päivittäistä painoa hallitsevat nesteen ja glykogeenin vaihtelut, joten trendi kertoo enemmän kuin yksittäinen päivä.
- Muuta tavoitetta havaitun eron verran ja toista. Aiheeseen liittyvä opas 7 700 kcal per kg -säännöstä kertoo, miten painonmuutos muunnetaan kilokaloreiksi ja miksi sekin muunnos on likiarvo.
Kenelle kaavoja ei ole tehty
Molemmat kaavat on johdettu yleisesti terveistä aikuisista ja validoitu pääasiassa heillä. Vuoden 2005 katsauksen mukaan ikääntyneet ja Yhdysvalloissa asuvat etniset vähemmistöt olivat aliedustettuina sekä kehitys- että validointitutkimuksissa, ja se kehotti suhtautumaan tarkkuuteen hyvin epäillen ryhmissä, jotka ovat selvästi aliedustettuja. Roza ja Shizgal totesivat Harris-Benedictin kaavat epäluotettaviksi aliravituilla potilailla, joilla ennustetut arvot jäivät mitattuja pienemmiksi. Muita huomioitavia rajoituksia:
- Lapsia ja nuoria, raskautta ja imetystä, akuuttia sairautta eikä aineenvaihduntaan vaikuttavia tiloja tutkittu tässä mainituissa lähteissä.
- Kumpikaan kaava ei käytä kehonkoostumusta. Mifflin ja kollegat raportoivat, että rasvaton massa selitti REE:n vaihtelusta enemmän kuin mikään muu yksittäinen muuttuja heidän aineistossaan (R² = 0,64), joten ihmiset, joilla on poikkeuksellisen paljon tai vähän lihasmassaa, voivat poiketa arviosta.
- Vaikeasti lihavilla aikuisilla ja ikääntyneillä virheet olivat yllä mainituissa tutkimuksissa suurempia, ja Danielewiczin tutkimuksen kirjoittajat suosittelevat epäsuoraa kalorimetriaa, jos se on saatavilla.
- Tuntuman perusteella valittu aktiivisuuskerroin on arvio, ja yhden tason virhe siirtää arviota yllä olevassa esimerkissä noin 250-260 kcal päivässä.
Missä kaavoja käytetään tällä sivustolla
Tämän sivuston kalorilaskurissa (/fi/kalorivaje-laskuri/) voit käyttää kumpaakin kaavaa ja verrata tuloksia. Talerz, iPhonen kalorilaskuri, käyttää suunnitelmassaan tarkistettua Harris-Benedictin kaavaa.
Tämä artikkeli on yleistä tietoa eikä lääketieteellinen neuvo; pätevä terveydenhuollon ammattilainen voi arvioida yksilöllisen energiantarpeesi.
Usein kysytyt kysymykset
Kumpi on tarkempi, Harris-Benedict vai Mifflin-St Jeor?
Vuoden 2005 järjestelmällisessä katsauksessa ja vuoden 2013 validointitutkimuksessa, jossa oli 337 aikuista, Mifflin-St Jeor ennusti lepoaineenvaihdunnan 10 %:n päähän mitatuista arvoista useammalla ihmisellä kuin Harris-Benedict, joka taipui yliarvioimaan. Kahdessa muussa ylipainoisia tai lihavia aikuisia koskeneessa tutkimuksessa Mifflin-St Jeor aliarvioi enemmän kuin Harris-Benedict. Kumpikaan ei ole tarkka kaikille.
Mitkä kaavat ovat?
Tarkistettu Harris-Benedict, miehet: 88,362 + 13,397 × paino (kg) + 4,799 × pituus (cm) − 5,677 × ikä (vuotta). Naiset: 447,593 + 9,247 × paino + 3,098 × pituus − 4,330 × ikä. Mifflin-St Jeor: 10 × paino (kg) + 6,25 × pituus (cm) − 5 × ikä (vuotta), miehillä plus 5 ja naisilla miinus 161. Tulos on kilokaloreina päivässä.
Kuinka suuri on tyypillinen virhe?
Roza ja Shizgal raportoivat Harris-Benedictin tarkkuudeksi noin ±14 % normaaleilla koehenkilöillä. Vuoden 2013 tutkimuksessa 82 % Mifflin-St Jeorin arvioista osui 10 %:n päähän mitatusta lepoaineenvaihdunnasta, eli noin joka viides ei osunut, ja lihavilla osuus oli pienempi (75 %).
Miksi kerrotaan luvulla 1,2–1,9?
Lepoarvio kattaa vain levossa kuluvan energian. Aktiivisuuskertoimet ovat vakiintunut tapa arvioida kokonaisenergiankulutusta, ja tason valinta on harkintaa, joka lisää epävarmuutta. Painon seuraaminen 2-3 viikon ajan on käytännöllinen tapa tarkistaa tulos.
Lähteet
- Mifflin MD, St Jeor ST, et al. A new predictive equation for resting energy expenditure in healthy individuals. Am J Clin Nutr 1990 — Mifflin-St Jeorin kertoimet, 498 koehenkilön aineisto ja alkuperäisten Harris-Benedictin kaavojen 5 %:n yliarvio tässä aineistossa.
- Roza AM, Shizgal HM. The Harris Benedict equation reevaluated. Am J Clin Nutr 1984 — Harris-Benedictin aineiston uudelleenarviointi, noin ±14 %:n tarkkuus ja epäluotettavuus aliravituilla potilailla.
- Harris & Benedict formula of Roza and Shizgal, 1984 (Table 5, Dutch guideline database) — Tarkistettujen Harris-Benedictin kertoimien painettu taulukko miehille ja naisille.
- Frankenfield D, Roth-Yousey L, Compher C. Comparison of predictive equations for resting metabolic rate in healthy nonobese and obese adults: a systematic review. J Am Diet Assoc 2005 — Järjestelmällinen katsaus, jossa Mifflin-St Jeor sijoittui parhaaksi 10 %:n sisään osuneiden arvioiden osuudella, varauksin yksilöiden ja aliedustettujen ryhmien osalta.
- Frankenfield DC. Bias and accuracy of resting metabolic rate equations in non-obese and obese adults. Clin Nutr 2013 — 337 aikuista; Mifflin-St Jeor harhaton, 82 % 10 %:n sisällä; heikompi tarkkuus lihavilla; muut kaavat taipuivat yliarvioimaan.
- de Oliveira EP, et al. Comparison of predictive equations for resting energy expenditure in overweight and obese adults. J Obes 2011 — 82 brasilialaista aikuista; alkuperäisen Harris-Benedictin ja Mifflin-St Jeorin keskimääräiset erot epäsuoraan kalorimetriaan.
- Danielewicz AL, et al. Prediction of resting energy expenditure in Italian older adults with severe obesity. Front Endocrinol 2023 — 382 hengen validointiryhmä; Harris-Benedictin ja Mifflin-St Jeorin suhteellinen harha ja ±10 %:n sisään osuneiden osuus.
- FAO/WHO/UNU. Human energy requirements: report of a joint expert consultation (Section 5, Table 5.3) — Fyysisen aktiivisuuden tason luokat 1,40-1,69, 1,70-1,99 ja 2,00-2,40.